Fed ei mennyt taantumaharhaan, mutta tänä vuonna rahapolitiikassa onnistuminen on haastavampaa

”Is Federal Reserve behind the curve?” Tämä kysymys oli loppukesästä kuumaa kamaa erilaisilla sijoittajapalstoilla, ja vapaasti suomennettuna tarkoittaa sitä, onko Fed reagoimassa talouden muutoksiin liian myöhään. Nyt tämä keskustelu on vahvojen talouslukujen myötä tauonnut tyystin, ja siinäkin on sudenkuoppansa. Sillä on todella sijoittajan kannalta väliä, tehdäänkö rahapolitiikkaa proaktiivisesti vai reaktiivisesti.

Lienee ensin syytä selventää, mitä nämä kaksi adjektiivia tarkoittaa. Proaktiivisella rahapolitiikalla reagoidaan taantumaan tai inflaatiopeikkoihin jo ennen kuin niistä on vahvoja merkkejä. Reaktiivisella rahapolitiikalla puolestaan reagoidaan vasta sitten, kun työttömyysluvut ovat jo merkittävässä nousussa ja inflaatio kiihtynyt, eli ts. kun kaikki on mennyt jo päin mäntyä. 

Osakemarkkinan kannalta reagoinnin ajoituksella on merkittävä ero, kuten alla olevat TS Lombardilta lainatut kuviot näyttävät. Jos keskuspankki onnistuu ajoittamaan rahapolitiikkansa niin, että se on proaktiivista, lopputulemana osakemarkkinalla on yleensä mukavaa nousua, kuten viimeksi nähtiin vuonna 2019. Jos reagointi on hitaampaa ja rahapolitiikka reaktiivista, tulos on osakemarkkinan kannalta kehnompi ja on usein merkinnyt indeksilaskua. Tätä todistettiin viimeksi vuonna 2007 alkaneesta syklistä.

Kuvio. Proaktiiviset ja reaktiiviset koronlaskusyklit ja osakemarkkinan kehitys

Lähde: TS Lombard

Missä mennään nyt?

Viime vuosi oli Yhdysvaltain osakemarkkinalle mainio, siitäkin huolimatta että koronlaskuja saatiin huomattavasti harvemmin kuin aluksi ennakoitiin. Vielä vuoden alussa näytti siltä, että rahapolitiikalla reagoitaisiin hyvinkin proaktiivisesti. Sitten alkoi odottelu, ja nyt ensimmäinen koronlasku saatiin syksyllä. Yhteensä korkoa laskettiin viime vuonna 1 %-yksiköllä, ja nyt näyttää jälleen siltä, että taukoa pukkaa korkojen laskussa. Keskuspankki ei siis mennyt mukaan "taantumaharhaan", ja oli kärsivällinen koronlaskujen aloittamisen suhteen. Näin jälkeen päin katsottuna päätös vaikutti hyvältä ja jätti hyvin varaa rahapolitiikan elvyttäville toimille, jos niille tulee tarvetta.

Keskeinen kysymys tälle vuodelle on, kestääkö työmarkkinan hyvä veto edelleen? Federal Reserven omissa ennusteissa on sisällä paljon hyvää: 2,1 %:n reaalinen talouskasvu tälle vuodelle ja lähellä keskuspankin tavoitetta olevat inflaatiolukemat (PCE-inflaatio 2,5 %). Joulukuun työllisyyslukemat antoivat lisää puhtia moottoriin, mutta hyvin tiedossa on sekin, että kasvu ei jatku ikuisesti. Nyt, kun taantumapuheet on lähes täysin pyyhitty pöydältä, on vaarallisin paikka negatiivisille kasvuyllätyksille. Oman haasteensa rahapolitiikalle tuovat talouspolitiikka ja mahdolliset uudet inflatoriset tuontitullit.

Ruusut tai risut rahapolitiikan ajoituksen onnistumisesta pystytään nytkin jakamaan vasta jälkeenpäin. Sijoittajana on kuitenkin hyvä toivoa, että rahapolitiikassa oltaisiin nytkin ajoissa.