Mistä talouskasvu tulee?

Talouskasvusta puhutaan paljon, mutta tavalliselle sijoittajalle tämä makrotalouden tärkeä mittari jää usein kysymysmerkiksi. Talouskasvua mitataan BKT:lla eli bruttokansantuotteen muutoksilla. Talouskasvua mittaava bruttokansantuote on käyttökelpoinen suuremman kuvan antaja eri talouksien kuntoa vertailtaessa, vaikka senkin mittaamistavat ovat saaneet kritiikkiä osakseen. Jos BKT laskee kaksi kvartaalia peräkkäin, puhutaan talouden taantumasta (ikävän tuttu termi suomalaisille viime vuosilta). Lama tarkoittaa pitkittynyttä ja syventynyttä BKT:n surkastumista. Kasvukausi tai noususuhdanne tarkoittaa taas aikaa, jolloin BKT kasvaa.

Päivitetty 12.10.2022

Mitä BKT tarkoittaa?

Bruttokansantuote tarkoittaa lyhykäisyydessään kansantalouden vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoa. Talouskasvu siis tarkoittaa, että taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo kasvaa. Sijoittajan on hyvä ymmärtää, että silloin kun BKT kasvaa, taloudesta jaettava kakku kasvaa ja se on lähtökohtaisesti hyvä yhtiöille joiden markkinat kasvavat (siksi yksikään yhtiö ei voi kasvaa suuremmaksi kuin BKT, mikä on hyvä reality check sijoittajan laskiessa pitkän juoksun kasvumahdollisuuksia yhtiöille). Sama suhde toimii myös toisin päin, vaikka toiset yhtiöt ovat sidotumpia yleiseen taloudelliseen kehitykseen kuin toiset.

BKT:lle on kolme laskutapaa, joista kaikki johtavat samoihin tuloksiin: BKT voidaan määrittää joko eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana, tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana tai tuotannontekijätulojen kautta. Käsittelemme näistä kahta ensimmäistä.

Määritelmä 1: Bruttoarvonlisäysten summa

Eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summa tarkoittaa sitä arvonlisää (myös jalostusarvo, eli myytyjen tuotteiden arvo - välituotteiden arvo), jota kukin toimiala tuottaa. Suomessa teollisuus on suurin arvonlisän luoja kansantaloudessa, ja tästä metsäteollisuudella on suuri rooli. Toisena järjestyksessä on kiinteistöala ja seuraavana lähes yhtä suurilla osuuksilla palveluihin keskittynyt terveys- ja sosiaaliala sekä vähittäiskauppa. Jaottelu kertoo lähinnä siitä, kuinka yrityssektori on painottunut Suomessa. Kuten alla olevasta kuviosta näkyy, arvonlisäykset ovat melko tasaisesti jakautuneita, mikä vähentää riippuvuutta tietyistä toimialoita. Tässä suhteessa Suomessa on koettu dramaattinen muutos viimeisen 10 vuoden aikana: Etlan parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan Nokia tuotti yksin jopa 2,8 % Suomen BKT:sta vuonna 2008, joten taloutemme oli pitkälti yhden yrityksen varassa. Sittemmin talouden rakenne on Nokian matkapuhelintoiminnan alasajon myötä rajusti muuttunut: vuonna 2015 10 suurimman yrityksen osuus Suomen BKT:stä oli Etlan mukaan 7,6 %, mutta käsisijoilla arvonlisän tuojana oli metsäteollisuuden yhtiöt. Tämä johtuu kerrannaisvaikutuksista: metsä teollisuus ostaa mm. puuta ja kuljetuspalveluita kotimaasta, joten sen tuoma arvonlisä kertautuu kansantaloudessa verrattuna esimerkiksi pelkästään työvoimaa käyttävään palveluteollisuuteen.

Alla olevassa esimerkkitaulukossa on hyvin karkea esimerkki, miten BKT muodostuu Vernerin ja Mariannen yhtiöiden arvonlisäyksestä sekä julkisesta sektorista.

Kuten taulukosta näkee, myynnistä vähennetään välituotteiden (materiaaliostot, palvelut) arvo. Tässä karkeassa esimerkissä BKT:ksi muodostuu 120€, sillä Vernerin ja Mariannen yhtiöiden lisäarvo on 30+50= 80€ ja julkisen sektorin 40€, jolloin BKT=120€.

Määritelmä 2: BKT tuotettujen tavaroiden ja palveluiden loppusummana

Tunnetumpi ja perinteisempi tapa määritellä bruttokansantuote lienee kuitenkin huoltotaseeseen perustuva malli, jossa määritellään BKT tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvon kautta. Tässä perustana on huoltotase, jossa lasketaan yhteen

kotitalouksien kysyntä (eli kuinka paljon kotitaloudet kuluttavat)
+ julkinen kysyntä (julkisen sektorin kulutus)
+ investoinnit (yritysten investoinnit)
ja nettovienti (vienti ulkomaille – tuonti kotimaahan)
=BKT

Tyypillisesti kehittyneissä talouksissa kotitalouksilla on merkittävä rooli bruttokansantuotteen kasvattajana, mikä osaltaan on johtanut palvelualojen kysynnän kasvuun. Suomessa kotitalouksien kysynnän osuus oli 2016 yli puolet, 55 % BKT:sta ja esimerkiksi USA:ssa osuus nousee yli 60 %:iin. Luonnollisesti suuri osuus BKT:n muodostamisessa johtaa myös siihen, että muutokset kotitalouksien käyttäytymisessä johtavat muutoksiin talouskasvussa.

Esimerkiksi viime vuosina kotitaloudet ovat olleet euroalueen talouskasvun veturi, mikä on kasvattanut toimialoista mm. rakentamisen ja palvelujen kysyntää. Sen sijaan investointien kasvu on jäänyt hitaaksi ja ulkomaankaupan kehitys sakannut, tosin näissäkin kahdessa on ollut selvää piristymistä näkyvissä. Kun puhutaan talouskasvun laaja-alaisuudesta, kysymys on juuri siitä, ettei kasvu ole enää riippuvaista vain yhdestä kysyntäerästä. Esimerkiksi Kiinalla on ollut haasteita juuri tässä: maan talous on ollut ja on edelleen vahvasti riippuvaista investoinneista, joista vielä valtaosa on valtion tukemia (infra- ja rakennusinvestoinnit). Tämä riippuvuus vaikeuttaa maan pyrkimyksiä kohti kuluttajavetoista kysyntää, joka olisi kestävämpi ratkaisu pitkällä aikavälillä.

Eroja kehittyneiden ja kehittyvien talouksien välillä on näkyvissä myös karkeassa jaottelussa arvonmuodostuksen lähteisiin. Vielä sata vuotta sitten Suomi oli vahvasti agraariyhteiskunta, mutta viime vuonna palvelualat tuottivat jo 70 % BKT:sta. Kiinassa ollaan vasta matkalla kohti palveluyhteiskuntaa, sillä teollisuuden ja maataloudenkin rooli on yhä suuri, eli yli puolet BKT:sta. Palveluyhteiskunnan positiivisena puolena on mahdollisuus korkeaan tuottavuuteen (esim. it-palvelut), joissa arvonlisää saadaan aikaan yhä pienemmin henkilöstö- ja laiteinvestoinnein. Pitkällä aikavälillä tuottavuuden kasvu onkin tekijä, joka määrittää talouskasvua.

Lähde: Tilastokeskus

Teksti julkaistu 29.9.2017 ja päivitetty 12.10.2022